... siihen, että päivä alkaa jälleen pitenemään.
Pimeys ja väsymykseni lisääntyvät nyt keskenään suoraan verrannollisessa suhteessa. Tunnen pakonomaista halua turvautua vanhoihin tuttuihin piristyskeinoihin, mässäilyyn ja shoppailuun... Halun päihittäminen vie yllättävän paljon jo muutenkin vähäistä energiaani. Jotain terveellisempää piristystä on keksittävä.
Miehellä on loppuviikosta pari päivää vapaata, ja vaikka haluaisinkin vain nukkua, voisi ehkä kuitenkin katsoa vaikka jonkun leffan joku ilta. Sään salliessa voisi käydä ulkoilemassa, vaikkapa jossakin paistamassa nuotiolla Iisakin elämän ensimmäiset makkarat. Ja piristäisiköhän se, jos aloittaisi vessan seinien maalauksen?
En tykkää tästä olotilasta, en sitten yhtään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti