Oi ihana toukokuu

On ollut ihan hiivatin kylmää.

Pihalla ei kasva mikään muu
kuin helmililjat,

jotka nostivat päänsä kukkapenkistä
jo tammikuussa.

Pitkä kevät ollut niillä(kin).

Kesää varten olen ostanut

kolme sitruunapelargonia ja

tappanut niistä jo kaksi.

Nämä valitettavat kuolemantapaukset
ovat masentaneet minua

aika kohtuuttomasti,

jotenkin sitä vaan on ottanut
niin itseensä epäonnistumisesta.

(Ehkä se johtuu ajallisesta yhteensattumasta

kelvottomien vappusimojen kanssa.

Jossakin asiassa tarvitsisin kyllä
jo pikaisesti onnistumista,

jotta en aivan menettäisi uskoani
omaan erinomaisuuteeni.)

Viikonloppuna mies porasi
pihakoivuun reiän

mahlan keruuta varten.

Hyvin on myöhäisherännäisille
koivu antanut juotavaa.

Ei se hääppöiseltä maistu,

mutta olen vakuuttunut,

että juurikin tämä ihmejuoma

tekee minusta sellaisen kuin
olen aina haaveillut:
energisen ällöpirtsakan

aikaansaavan tehohirviön <3

 

 

Tai edes puoliksi yhtä energisen

kuin tuo poju... <3