Olen aina rakastanut syksyä. Tähän asti. Nyt pimeys ahdistaa. Viime syksyn koliikkipainajainen jätti kyllä niin syvän jäljen. Koitan kuitenkin pitää mielessä syöpää sairastavan työtoverini sanat: vähäsen käydään pimeän puolella, mutta kohta päivä pitenee jo. Niinpä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti