Vielä se on opettelussa, uusi arki. Mutta töissä on ollut mukavaa, olen tykännyt. En ole oikeastaan edes kaivannut isin kanssa kotona olevaa poikaa, mistä sainkin sitten heti kehitettyä itselleni mojovan morkkiksen maanantaina töistä tullessani ja pojan nähdessäni. Mistäpä ei äiti syyllisyyttä tuntisi?
Kai sitä kaipaisi ihan tolkuttoman paljon, jos antaisi itselleen luvan. Mutta olen onneksi onnistunut töissä keskittämään kaikki ajatukseni pelkästään työasioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti