Viimeiset yhdeksän kuukautta (ja enemmänkin) on ollut niin raskasta aikaa, että välillä on tuntunut ihan hyvältä ajatukselta se, että menen HUOMENNA takaisin töihin. Hyvä olo muuttuu aina kuitenkin pahaksi oloksi: 24 tuntia vuorokaudessa pojan kanssa vaihtuu noin KOLMEKSI tunniksi, mikä on liian vähän. Ja iltakokousten aikaan en välttämättä ehdi nähdä poikaa lainkaan. Ajatuskin siitä, että en ole pojan kanssa, sattuu melkein fyysisesti. Se on niin pieni vasta, yhdeksänkuukautinen.
Melkein päivälleen vuosi sitten jäin töistä lomalle ja siitä äitiyslomalle. Huomenna ympyrä sulkeutuu. Uusi pesti on puolitoistavuotinen. Onneksi miehellä alkoi kuitenkin nyt loma, saavat meidän perheen miehet viettää laatuaikaa keskenään.
Itkettää :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti