NO NIIN, pikkuhiljaa tässä alkaa jotakin tapahtumaankin. Elämäntaparemontin alussa lähtenyt ja iloisesti palannut kilo näyttää nyt taas lähteneen ja vieneen onneksi yhden kavereistaankin mukanaan. Kuusi viikkoa ja -2 kg, ei mikään huipputulos mutta ei mitenkään pöllömpikään, varsinkin kun viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet vaikeampia alkuinnostuksen jälkeen.
Töissä olemme laatimassa pullalistaa, jokainen työntekijä tuo vuorollaan pullaa töihin. Pullapäivien vaihtoehdot olivat maanantai tai perjantai, ja valitsimme perjantain, koska "Kristiina saa syödä pullaa vain perjantaisin", kuten esimieheni tässä eräänä päivänä jo tottuneesti lausahti. Olenkohan höpöttänyt laihiksestani tarpeeksi töissäkin?
Tänään minulla on vapaapäivä (palkaton sellainen, jee...), jotta pääsemme aamupäivällä koko perheen voimin Iisakin sydänkontrolliin. Hommaan tarvitaan kaksi aikuista, toinen pitelemään karjuvaa poikaa ja toinen kuuntelemaan lääkäriä. Toivottavasti tänään pääsisimme vähemmällä huudolla *sormet ja varpaat ristissä*.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti