Töissä on kivaa, kotona ei ehdi mitään. Siihen voisi kai kiteyttää tämän hetkisen elämän.
Iisakilla on reilun viikon päästä seuraava sydänkontrolli. Hieman jännittää. Elokuun lopulla mies palaa hetkeksi töihin ennen vuorotteluvapaalle jäämistä. Mummo ja muut apukädet tulevat hoitamaan Iisakkia ja arki muuttuu taas. Sekin on alkanut hieman jännittää. Ja syksyllä, kun oikein konkretisoituu yhtälö, jossa mies jää kotiin ja maksamme kattoremontin aiheuttamaa uutta isompaa talolainaa, niin... Hieman jännittää.
Stressitasoni ei näköjään koskaan ole nolla. Jos ei juuri tällä hetkellä ole mitään akuuttia murehdittavaa, niin hermoilen sitten tulevia. Varmuuden vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti