Ystävälläni on melkein saman ikäinen poika ja hän totesi äskettäin, että vuosi on mennyt liian nopeasti. Noo, miten tämän nyt sanoisi sillä lailla nätisti? :) Vuosi EI mennyt yhtään liian nopeasti. Aika hitaalta matelulta se tuntui koliikin ja sydänvian kanssa. Mutta nyt - viimein - pystyy jo nauttimaankin, silleen ihan oikeasti. Elämä tuntuu nyt hyvältä.
Vähän jännittää kuitenkin syksy. Kun tulee pimeä. Ja tulee kuluneeksi vuosi viime syksystä. Vuosi Iisakin syntymästä ja pahimmasta koliikkiajasta ja sydänvian aiheuttamasta shokista. Siitä, kun meinasin kuolla väsymykseen ja ahdistukseen. Jännittää, että tuleeko semmoinen "takauma", kuten usein on tapana aina kun yksi vuodenkierto täyttyy jostakin merkittävästä tapahtumasta.
Toisaalta, saattaahan tästä syksystä tulla ihanakin, kun sen saa viettää maailman ihanimman pojan ja miehen kanssa :) Mutta luulen, että nuo vuoden takaiset asiat kulkevat kyllä mukana ajatuksissa, ihon alla, edelleen pienenä surutyönä siitä, että en saanutkaan sitä kovasti haaveilemaani ja kaipaamaani ihanaa, ruusunpunaista vauva-aikaa.
3 kommenttia:
Oot ansainnut ja ansaitset edelleen paljon iloa ja rakkautta kaiken kokemasi jälkeen. Osaat varmasti olla onnellinen ja nauttia seesteisestä ajasta :)
Olen samoilla linjoilla ystäväsi kanssa. Vuosi meni liian nopeasti, vaikkei se helpoimmasta päästä ollutkaan. Minulla vaan on se onni, että mies on ollut koko ajan vierellä auttamassa, kun ei käy töissä. MAAILMAN IHANIN VUOSI!
Aion sanoa Iisakin 2 v. synttäreillä, että takana on elämäni onnellisin vuosi :)
Lähetä kommentti