Iisakkia odottaessani haaveilin vauvasta, joka viihtyisi sylissä äidin halittavana, suukoteltavana ja nuuhkuteltavana. Joka olisi yhtä rakastunut äitiinsä kuin äiti siihen ja jonka kanssa tuijottelisimme toisiamme silmiin pitkät tovit. Minkäslainen vauva sieltä sitten tuli? Koliikkivauva, joka kyllä oli sylissä 24 tuntia vuorokaudessa mutta joka ei nauttinut äidin haleista, suukoista eikä nuuhkutteluista vaan huusi koko ajan selkä kaarella.
Sen jälkeen kun Iisakki oppi liikkumaan, on hän osannut näyttää haluavansa syliin. Mutta ei se vieläkään antaudu äidin halipuseille vaan sillä sekunnilla kun on päässyt syliin, on katse jo jossain muualla. On niin kiire, eteenpäin, tutkimaan! (Niin, äitihän luulee, että Iisakki haluaa oman rakkaan äidin syliin, mutta oikeastihan se on vaan fiksu jätkä ja käyttää äitiä nostokurkena :D)
Ehkä joskus, sitten vähän isompana mutta ei vielä liian isona, se ehtii hetkeksi istahtaa äitin syliin hukkuakseen suudelmiin..
Sen jälkeen kun Iisakki oppi liikkumaan, on hän osannut näyttää haluavansa syliin. Mutta ei se vieläkään antaudu äidin halipuseille vaan sillä sekunnilla kun on päässyt syliin, on katse jo jossain muualla. On niin kiire, eteenpäin, tutkimaan! (Niin, äitihän luulee, että Iisakki haluaa oman rakkaan äidin syliin, mutta oikeastihan se on vaan fiksu jätkä ja käyttää äitiä nostokurkena :D)
Ehkä joskus, sitten vähän isompana mutta ei vielä liian isona, se ehtii hetkeksi istahtaa äitin syliin hukkuakseen suudelmiin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti