Juuri kun lastenhuoneeseen on saatu (kahden seinän maalaamisen jälkeen) kaikki kamat paikoilleen, tekisi mieli kantaa ne takaisin ulos. Tuo lattia nimittäin huutaa (suorastaan kirkuu) maalaamista - esimerkiksi vaaleanharmaata väriä avaruutta ja valoa tuomaan! Hyvä sanoa tämä tässä vaiheessa, kun mies naputteli eilen listoja paikoilleen :) No ei, maalaaminen oli itse asiassa miehen oma idea, jonka toteutus jää kyllä hamaan tulevaisuuteen - sitä ennen on vain muutama muu urakka tehtävänä...
Itse en pikku-Iisakin, tuon äidissä roikkuvan takiaisen, kanssa pysty tekemään mitään. Päiväunien aikaan ei ehdi, kun ei se mokoma nuku sellaisia. Ei vaiskaan, nukkuu se, mutta sillä on aina joku sekuntikello mukana, ettei vaan tule nukuttua yli PUOLTA tuntia. Äitihän voisi pian keretä tekemään muutakin kuin käymään vessassa ja syömään jotain. (Paitsi ettei äiti enää ehdi edes vessaan ja syömään, kun on koukuttanut ittensä taas tähän blogintekoon. Pöljää.)
Armaalle työmiehellenihän nuo maalaushommat ja muut rempat jäävät. Työmiehen kolmivuorotyö vaan hi-das-taa kummasti näitä hommia. Mur.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti