Matkakertomus

Torstaiaamuna puoli kuuden jälkeen kiskomme kuorsaavan Iisakin sängystä ylös. Iisakkia hieman itkettää unien keskeytyminen. Aamupuuro, ja kohti lentokenttää. Isi tunnustaa jännittävänsä, äitiä ei enää jännitä, sillä on tullut jännitettyä etukäteen niin paljon ja nyt mieli on pikemminkin helpottunut ja toiveikas; tämä on pian ohi! Hieman ennen kahdeksaa kone nousee taivaalle. Iisakkia itkettää, vöihin köytettynä ei ole kivaa ja nousu tuntuu korvissa kurjalta. Väsyttääkin, ja Iisakki nukahtaa isin syliin ehkä kolmeksi minuutiksi. Laskeutuminen itkettää taas Iisakkia. 

Kentällä odottaa puhelias taksimies nimikyltti kädessä. Suunta hotellille, matkatavarat säilöön. Sitten samantien sairaalaan ja ilmoittautuminen sydänosastolle. Alkukeskustelun aikana hoitaja varoittaa, että leikkaus siirtyy ehkä perjantailta maanantaille. Iisakki punnitaan ja mitataan, pissanäytepussi laitetaan paikoilleen. Iisakkia itkettää. Kukaan vieras ihminen ei saisi katsoa häneen, saati sitten koskea. 

Seuraavaksi laboratorioon. Ensimmäistä kertaa Iisakilta otetaan verta kuten isoilta pojilta, kyynärtaipeesta ja sormenpäästä. Iisakki HUUTAA. Laboratorion jälkeen röntgeniin. Vain toinen vanhemmista saa mennä mukaan, isi menee. Iisakki HUUTAA. Väsähtänyt pikkumies saadaan onneksi nukahtamaan rattaisiin. Neliraajaverenpaineen mittaus ja sydänkäyrän otto sujuvatkin helposti Iisakin kuorsatessa. 

Iisakki herää. Pissanäytepussi sotkeutuu kakkaan. Ehkä se kuitenkin kelpaa laboratoriolle. Seuraavaksi lääkärin odotusta. Iisakkia se ei haittaa, poika leikkii mielissään sydänosaston leluilla. Lääkäri tekee Iisakille yleistutkimuksen, nyt päästään pienemmällä itkulla. Leikkaava lääkärikin saapuu paikalle. Varmistuu, että leikkaus siirtyy maanantaille. Leikkaavan lääkärin tapaaminen rauhoittaa mieltä, leikkaus tulee varmasti menemään hyvin. 

Sitten ultraäänitutkimukseen. Juuri (viimein) päiväunille nukahtanut Iisakki herää ja raivostuu, ei meinaa millään rauhoittua. Lääkäri saa vaivoin tutkittua Iisakin äidin ja isin soittaessa puhelimesta Muumi-ohjelman tunnusmusiikkia uudestaan ja uudestaan. 

Päivä on ollut todella pitkä, eikä Iisakki ole ainoa, joka on väsynyt. Anestesialääkärin tapaaminen ja teho-osastoon tutustuminen jätetään sunnuntaille. Hoitaja antaa ohjeet maanantain leikkausta varten; edellisenä iltana kylpy, 4 tuntia ravinnotta ennen leikkausta, seitsemäksi aamulla sairaalaan. 

Parin kilometrin matka hotellille jalan. Toivottavasti Ronald McDonald Talosta, joka on sairaalan kanssa samassa pihapiirissä, vapautuisi huone pian. Hotellilla koko perhe kaatuu pian sänkyyn. Iisakki nukkuu kuumassa hotellihuoneessa levottomasti, äiti ja isi huonosti. 

Perjantaiaamu valkenee. Mitä sitä tekisi? Vaatteiden ostoako Iisakille, niitä kun ei ole osattu pakata tarpeeksi mukaan yllättäviä odotuspäiviä varten. Ensin kuitenkin ruokakauppaan ja Iisakille viikonlopun ruuat ja vaippapaketti. Isi ostaa kolmen päivän raitiovaunulipun, äiti ei tarvitse, Iisakin ja rattaiden kanssa pääsee ilmaiseksi. Seuraavaksi raitiovaunuun, Korkeasaari kutsuu. Joku on yrittänyt soittaa äidille. Ja isille. Isi soittaa numeroon, joka on sairaalasta. Leikkaus on peruttu, käskevät lähtemään kotiin. Hyppy raitiovaunusta pois heti seuraavalla pysäkillä ja paluu hotellille. Pakko puhaltaa hetki. Siis mitä mitä MITÄ?! Äiti soittaa Lastenklinikan Kummeille lentolipuista. Kohta lähtisi kone. Siihen ei ehdi millään. Seuraava vapaa lento on vasta lauantai-iltana. Jäätävä siis vielä puoleksitoista vuorokaudeksi Helsinkiin. Vielä varmistussoitto sairaalaan, kuultiinko äsken todellakin oikein. Sairaala ei lupaa yhtään mitään seuraavasta leikkausajankohdasta. Äiti tilaa lauantaille turvaistuimellisen taksin. 

Äiti ja isi ovat tyrmistyneitä, sanattomia. Mitä tehdään? Pikainen yritys palata normaaliin, hyppy takaisin raitiovaunuun ja kohti Korkeasaarta. Ilma ei suosi, sataa, paistaa, on kylmä, on kuuma. Äidin ja isin mielessä myrskyää, vaikka kuinka yrittäisi tsempata. 

Takaisin hotellille. Kylpyyn. Yritystä syödä aamulla ostettuja eväitä. Iisakki on aivan poikki, nukahtaa jo seitsemältä, äiti ja isikin pian sen jälkeen. Iisakki nukkuu todella huonosti, hengitys rohisee. Iisakki herää aamulla elämänsä ensimmäiseen flunssaan. Äiti haluaisi itkeä. Tästä on soitettava maanantaina sairaalaan, jotta tietävät ottaa infektion huomioon seuraavaa leikkausta suunnitellessaan. Miten hirveän pitkälle leikkaus siirtyy nyt sitten flunssan vuoksi? 

Aamupäivällä pakataan. Miten se eilen ostettu vaippapaketti mahtuu mihinkään? Rahanarvoista tavaraa ei voi nakata pois. Hotellihuone on luovutettava kahdeltatoista, tuntikausia ennen taksin tuloa. Kävely keskustaan ja takaisin. Kävelyä puistossa. Välillä tuntuu tosi pahalta; flunssaisen vauvan kuuluisi levätä kotona, ei riekkua pitkin kyliä. Viimein taksi tulee, suunta kohti lentokenttää. Aikaa on vieläkin vaikka kuinka paljon. Odottelua kentällä, jossa pieni nuhanenä torkahtaa hetkeksi isin syliin. 

Viimeinkin koneessa. Nousu sujuu rauhallisesti, Iisakki ei itke. Sen sijaan lasku ei suju hyvin. Iisakki itkee, HUUTAA, pitkään ja hartaasti. Lasku sattuu ikävästi flunssaisiin korviin. Itku loppuu heti koneen laskeuduttua maan pinnalle. Lentokentältä kotiin, nukkumaan. Iisakki nukkuu todella huonosti, itkee ja kitisee, valvottaa äitiä ja isiä. 

Sunnuntaina äiti ja isi ovat väsyneitä ja uupuneita, Iisakki kärttyinen ja kuumissaan flunssasta ja helteestä. Ihanaa olla kotona, mutta mieli on silti apea. Miten tästä taas eteenpäin? Arkeen? Takaisin jatkuvaan odottamiseen ja epävarmuuteen? Jostain olisi kaivettava voimia, taas. Ehkä maanantaiaamu tuo niitä.