Seinäkalenterista on taas käännetty uusi sivu. Nyt näkee sitten yhdellä silmäyksellä, montako yötä töihin menoon on. Sitä ennen olisi ollut mukava saada se Iisakin sydänleikkaus alta pois. Ahdistavaa.
Pakokauhu meinaa iskeä siitäkin, että Iisakki nukkuu yöt huonosti ja minä olen niin väsynyt. Miten minä jaksan töihin?
Me ollaan kyllä miehen kanssa molemmat niin väsyneitä. Ei tässä ole missään välissä saanut nukuttua koliikin aikaisia hirveitä univelkoja pois, ja Iisakin sydänvika ja sen mukanaan tuomat asiat imevät meistä voimia pois. Milloinkahan siihen pääsisi, siihen ns. normaaliin väsymykseen, jota pienen lapsen vanhemmat tuntevat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti