Niin se vaan poika taisi älytä alta aikayksikön, mikä on homman nimi. Illalla poika nukahti sänkyyn 20 minuutin taistelun jälkeen. EI PAHA. Ja nukkui sitten aamukuuteen asti. Tai nukkui ja nukkui, pyöri ja ähisi ja puhisi koko yön, mutta ei kuitenkaan noussut seisomaan ja karjumaan maidon perään. Aamukuudelta poika sitten pomppasi pystyyn huutamaan, mutta silmät olivat kiinni ja sainkin 10 minuutissa pojan takaisin unille. Poika nukkui puoli kahdeksaan :) ONKO VOITTAJAFIILIS, HÄH?!
Yösyönnin vieroitushan laajeni siis kuin itsestään unikouluksi. Ei oppikirjasellaiseksi, vaan soveltaen. Painotan sanaa SOVELTAEN :) Muutama perusperiaate on kirkastunut tässä parin päivän ja yön aikana:
1. Jos Iisakki ei nukahda syliin iltavellille, nukutetaan hänet sänkyyn. Tyyli on vapaa, kunhan poika nukahtaa sängyssä. Tää on meidän perheessä uus juttu, ihan vain sen takia, että kehitimme aikoinaan riippuvuuden koliikkikeinuun emmekä jaksaneet siitä vierottautua ennen leikkausta... Emme siis edes yritä saada poikaa nukkumaan yksin vaan totuttelemme ensin ajatukseen, että sänkyyn ylipäätänsä voi nukahtaa. Toivottavasti tämä sovellus ei mene ihan metsään.
2. Pinnasängyssä seisova ja pinnoissa roikkuva Iisakki kellautetaan takaisin vaaka-asentoon tarvittaessa vaikka miljoona kertaa, kunnes poika luovuttaa. Poika on taitava, mutta tuskin sentään osaa nukkua seisaaltaan. Makaavaa poikaa saa sitten tassutella eli silittää ja pitää kättä pojan päällä.
3. Maitoa EI tarjoilla yöllä. Eikä vettä tai mitään muutakaan.
Niinpä niin. Ensimmäinen lapsihan on se harjoituskappale. Sen vaan kuitenkin sanon, että koliikki ja sydänleikkauksen odottaminen ovat sotkeneet näitä meidän kuvioita ihan kiitettävästi. Ilman niitä meidän perheen unitilanne olisi TAATUSTI erilainen. Mutta nyt on kuitenkin valoa tunnelin päässä. Pessimistikin on varovaisen toiveikas :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti